Uuden kaulurin myötä elämä helpottui ja toipuminen lähti vauhdilla käyntiin. Haava parantu tosi hyvin, ei onneksi tulehtunu. Tikit poistettiin muistaakseni viikon(?) päästä leikkauksesta ja pari viikkoa otettiin lenkeillä rauhallisemmin Alman kans eli ei pidetty irti, eikä päässy riehumaan toisten koirien kanssa. Leikkauksesta on nyt kulunu noin puolisen vuotta ja jotain muutoksia koirassa on kyllä havaittavissa. Ehkä kaikista selkein muutos on tapahtunu turkissa, aluvillaa lähtee paljon enemmän kuin ennen ja sitä on kasvanu myös jalkojen yläosiin, jossa se näkyy silleen aika rumasti. (Enkä tiiä miten sen sais pois? Ei lähe furminaattorilla..) Toinen muutos on kerjäys, joka on lisääntyny aika huomattavasti. Olihan sitä ennen leikkaustakin, ei voi kieltää, mutta leikkauksen jälkeen ahmatista on tullu superahmatti! Onneksi mitään ryöstelyä pöydästä tms. ei ole vielä ilmaantunut. Muita merkittäviä muutoksia ei oo oikeestaan tullu, mutta tietenki ne valeraskausmasikset on poistunu eli koira on iloinen ja energinen tasaisesti, eikä vaan möyryä sängyn alla tekemässä pesää.

Kesästä jäi mieleen lähinnä hiostava olotila eli pitkät hellejaksot. Alma nautiskeli hellepäivistä mökillä uiskennellen ja keppejä järsien. Kaiken kaikkiaan kesä meni Alman kohdalta öllötellessä, eikä sen kanssa sillon touhuttu suurempia. Syksyn tullen aktiviteetit on sitä vastoin lisääntyneet ja Alma on päässy sorsajahtiin ja kanalintumetälle. Sorsajahdissa Alma on ollut mukana muutaman kerran, mutta sillä saralla ei tositoimiin tänä syksynä päästy. Kanalintumetällä on käyty useamminkin ja sieltä saalista on tarttunu matkaan muutama lintu. Alma on saanut varmuutta hommaan ollessaan metällä ja tytön nenä toimii moitteettomasti, mutta joissain tilanteissa Alma on liiankin innokas etenemään linnun perään liian aikaisin, kun on saanut sen hajulle. Mutta eiköhän se kärsivällisyys kasva iän karttuessa. Damien kanssa ollaan touhuttu jonkun verran sekä sisällä että ulkona keskittyen edelleen meidän ikuisuusongelmaan eli palauttamiseen. Edistyminen on vaihtelevaa eli välillä menee hyvin ja välillä taas huonosti.

Kun silmätulehduksista päästiin eroon, Almalla alko juoksu joulukuussa ja se kesti uuden vuoden tienoille. Juoksun jälkeen onkin sitten taas kärsitty valeraskausoireista. Todennäköisesti pääsiäisen jälkeen Almalle tehdään kohdun poisto, niin pääsee eroon valeraskauksista ja “poikien perässä juokseminen” juoksun aikaan loppuu Askarruttaa vaan ne mahdolliset haittavaikutukset, joita kohdun poistosta voi tulla; lihominen, luonteen muuttuminen huonompaan suuntaan, turkin muuttuminen jotenkin, jne. Mutta toisaalta oon lukenut ja kuullut hyviä puoliakin, ensinnäkin juoksut ja valeraskaudet jää tietenkin pois, mutta myös koira muuttuu energisemmäksi ja leikkisämmäksi. Senpä näkee sitte, kun leikkaus on tehty, että mitä muutoksia tulee vai tuleeko mitään..

Noutotreenailut on jääny aika olemattomaksi loppusyksystä ja nyt alkuvuodesta, mutta eiköhän sitä taas kevään tullen aktivoidu harjottelemaan taas innokkaammin Tänä keväänä voisi ilmoittautua OSN:n taipparikurssillekin, kun ja jos juoksut ei oo haitolla enää..

Haetutin ruudusta yhteensä n. 6-7 damia, loput palautuivatkin ihan kivasti joko suoraan käteen tai pudotuks(i)en kautta. Viimeinen Alman hakema dami oli siipidami, joihin Alma ei ole aiemmin koskenut. Joten kun siipidami palautui ruudusta, siihen oli hyvä lopettaa. Kun kaikki koirat olivat käyneet ruudussa, siirryttiin nurmikentälle tutustumaan jänikseen. Almasta jänis oli aivan ihana, sitä olisi tehnyt mieli etenkin ravistella. Kunnon kanto-otetta jäniksestä ei nähty, mutta erittäin kiinnostava se on. Lopuksi otettiin noutoa jäisellä variksella. Härnäilin Almaa variksella aluksi, jotta tyttö kiinnostuisi linnusta. Kun kiinnostus oli herännyt, jätin tytön istumaan paikalleen ja vein linnun jonkun matkan päähän. Laitoin tytön noutamaan linnun pari kertaa, lintu nousi ihan mukavasti kantoon, mutta varis ei palautunut käteen asti. Alma tiputti linnun muutaman metrin päähän minusta ja jäi haistelemaan/nyhtämään lintua. Lopuksi tein niin, että kun tyttö oli ottanut linnun suuhun, kutsuin sen luokse ja lähdin samalla itse liikkumaan taaksepäin kasvot kuitenkin koiraan päin. Palautus oli tällä tavoin parempi, mutta en vieläkään saanut lintua käteen asti. Edelleen tarvitaan siis treeniä riistojen kanssa ja vähän tai oikeastaan paljon muussakin.

Viikonloppuna tein metsälenkin yhteydessä 10 damin  hakuruudun Almalle, mutta työskenteleminen ei neitiä sillä kertaa kiinnostanut. Alma haki neljä damia ruudusta ja lopetin siihen, kun tyttöä ei kiinnostanut palauttaa damia minulle, vaan se jäi pureskelemaan sitä. Jokaisen damin kohdalla oli ongelmia palauttamisen suhteen, mutta tuo viimeisen damin pureskeleminen oli liikaa, joten treenit loppui lyhyeen. :/ Laitoin Alman kiinni puuhun ja kävin hakemassa loput damit ruudusta. Toisaalta hyvää harjoituksessa oli se, että tyttö näki, ettei pääse hakemaan loppuja dameja ruudusta, kun ei palauta kunnolla.

Sitten otin variksen käsittelyyn. Kuumutin tyttöä aika reippaasti heittelemällä varista useamman kerran muutaman metrin päähän itsestäni. Ensimmäisillä heitoilla varis ei vielä kiinnostanut niin paljon, että tyttö olisi ottanut sen suuhun. Mutta aikani heiteltyäni lintua, Alma lopulta otti linnun kunnon kanto-otteella suuhun! Aiemmin varista on kannettu vain siivestä. Sen jälkeen vein linnun vielä kauemmas metsään ja lähetin tytön hakemaan lintua. Alma toi linnun lähietäisyydelle, mutta ei palauttanut käteen asti. Mutta edistystä tuokin, että kantoi lintua kunnolla.

Lopuksi otin vielä muutaman pitemmän noudon dameilla. Treeni meni tosi mukavasti palautusten osalta, koska kaikki damit palautuivat käteen, joko suoraan tai yhden pudotuksen kautta. Tuo pudotteleminen pitää vielä saada pois palautuksista, mutta huimasti ollaan edistytty ainakin viime vuoden kesään verrattuna. Varista tyttö tahtoo vähän repiä, eikä palauta sitä vielä käteen, joten niiden kanssa saa tehdä vielä paljon töitä.

Tänään käytiin treenailemassa Jodin, Pinjan ja Tildan kanssa. Palautusten osalta treenit eivät sujuneet niin hyvin kuin viikonloppuna. Ajoittain havaittavissa oli meidän vanha ongelma eli dami kyllä haettiin reippaasti, mutta tyttö jäi muutaman metrin päähän järsimään damia, eikä tuonut sitä käteen. Hakuruudussa palautukset oli jo parempia, mutta vieraan damin kanssa ilmeni edelleen samaa ongelmaa. Lisäksi näytillä oli jäinen varis, joka oli ihan tuttu. Almaa ei tarvinnut kuumuttaa ollenkaan, vaan lintu otettiin heti kantoon.

Heti kun päästiin metsään, neiti aloitti haun. Vähän aikaa käveltyämme Alma irtosikin hieman kauemmas ja haku muuttui todella vauhdikkaaksi. Kauan ei tarvinnut odotella, kun todella isokokoinen ukkometso  nousi siivilleen. Lintu oli valitettavasti liian kaukana sekä ampujan ja linnun välissä oli liikaa puita, että olisi kannattanut ampua. Metso oli kyllä todella vaikuttava näky kokonsa vuoksi. Menetettyä tilaisuutta ei jääty surkuttelemaan pitkäksi aikaa vaan lähdimme nousemaan vaaran päälle katselemaan, näkyisikö siellä lintuja. Vaaran päällä meistä katsottuna vasemmalta puolelta lähti lentoon teeri. Ei tarvittu kuin yksi laukaus ja lintu tipahti maahan. Alma ei nähnyt, mihin lintu tipahti, joten laitettiin koira etsimään lintua. Alma oli kuitenkin niin täpinöissään laukauksesta, että lintu ei löytynyt omin neuvoin, vaan koira tarvitsi apuja. Saalis oli todella kuumaa tavaraa,  joten sitä ei Alman mielestä kannattanut alkaa tuomaan isännälle. Tilanne oli liian kuumottava Almalle, joten lintu ei palautunut. Nouto pitää saada ensin kuntoon kylmällä riistalla ennen kuin siirrytään lämpimään.

Sunnuntaina reissuja tehtiin kaksi, mutta saalista ei saatu. Näköhavainto saatiin pyystä, mutta paikka oli melko tiheä pajukko, jossa ampuminen oli melko mahdotonta. Viikonloppu oli kaikin puolin mukava, metsässä oli kiva samoilla ja ilmatkin suosi, välillä oli jopa liian lämmintä. Ainut ikävä asia oli hirvikärpäset, joita oli todella paljon ja, joita löytyi vielä niskasta saunankin jälkeen.

Sen jälkeen siirryttiin järven rantaan, jossa Alma sai noutaakseen “mini-lokin” (olisikohan ollut jonkin sortin tiira).  Tein Alman kanssa kaksi noutoa. Innokkaasti tytsy lähti noutoon kummallakin kerralla, mutta palautus jäi vajaaksi rantaveteen. Muiden tehdessä harjoituksia rannassa Alma kävi kuumana, kun ei päässyt itse noutamaan. Otin malttiharjoitusta tämän ajan Alman kanssa ja vein tytön hieman kauemmas, jossa otin seuraamista, perusasentoa ja paikallaan oloa. Tämä näytti tepsivän ja tyttö rauhoittui selvästi, hyvää malttitreeniä siis samalla. Lopuksi tutusteltiin vielä varikseen ja siinä vaiheessa olin ihan varma, että Alma ei todellakaan ole kiinnostunut linnusta, kun oltiin treenailtu jo parisen tuntia ja väsymyksen merkkejä oli havaittavissa. Vastoin arvelujani tyttö olikin erittäin kiinnostunut ja ei tarvinnut kuin pikkusen kuumuttaa koiraa heiluttelemalla ja heittämällä muutaman kerran varista, niin Alma kantoi lintua muutaman metrin =) Otteessa ei kuitenkaan ollut kehumista. :/ Aikaisemminkin varis on kyllä kiinnostanut, mutta kantoon asti se ei ole päässyt. Ehkä jotain toivoa vielä on, että neiti kantaa vaakkua vielä joku päivä kunnon otteella.. tai ainakin toivossa on hyvä elää.

Sunnuntaina Andy tuli vierailemaan ja otettiin tokoa liikuntahallin vieresssä olevalla ruohokentällä. Almalla oli ensin hirveä hinku päästä tervehtimään kaveriaan, mutta ei sitä päässyt tekemään, koska oli tarkoitus treenailla. Otettiin aika paljon ohituksia, ensin kauempaa ja sitten vähitellen lähentyen toisiamme. Otin myös Alman kanssa perusasentoa, paikalla oloa maassa ja istuen sekä pari kertaa luoksetuloa.

Kesä ollaan vietetty pääasiassa rennosti mökkeillen ja ihan vaan lenkkeillen. Muutaman kerran ollaan tehty hakuruutu dameilla, harjoiteltu markkeerauksia (onkohan ne niitä?) ja otettu tuossa läheisellä kentällä pitoharjoituksia. Almalla on tullut palautuksiin pientä edistystä; dami tulee käteen silloin tällöin hakuruudustakin, vaikka on kiire hakemaan jo seuraavaa damia, mutta useimmiten dami kuitenkin “sylkäistään” jalkoihin, jolloin se jää lähietäisyydelle. Eli edelleen pitää jatkaa sisäharjoituksia, että palautukset tulee 100% käteen.. Milloinkahan semmonen päivä nähdään..? Alma on myös rauhoittunut huomattavasti, kun ollaan damien kanssa tekemisissä. Vielä ne saavat tytön kuumumaan, mutta nyt sentään kuunnellaan myös ohjaajaa, eikä dami ole ainut asia, minkä se näkee tai mihin se keskittyy.  Uimassa on myös käyty ahkerasti etenkin mökillä, kun on ollut niin lämmin kesä.

Ennen turkin ravistelua tyttö näyttää aika luikulta uintireissun jälkeen

Keppiä hakemassa

Metälle Alma eikä isäntä ole vielä tälle syksylle ehtineet isännän koulukiireiden vuoksi, joten sorsametälle ei tänä vuonna todennäköisesti ehditä. Kanalintuja on kuitenkin tarkoitus käydä metsästelemässä, kunhan niiden metsästysaika alkaa. Näyttelyitä ei ole suunnitelmissa enää tälle vuodelle. Tamminäyttely jää meidän ainoaksi näyttelyksi tälle vuodelle. Näyttelyissä ei ole oikein mielekästä käydä, kun koira ei selvästikään nauti hommasta. Tuloksetkin jää laihaksi, kun koira vaan peruuttelee tuomarin lähestyessä, eikä anna edes koskea itseensä :/ Tuntuu, että rahat menee hukkaan suht korkeisiin maksuihin ja itsekin vaan jännittää koiran arkaa käyttäytymistä.

2-vee synttäreitä juhlittiin maksalaatikkonakkikakulla 22.8.2009

Näin se hakuruutu tyhjenee

Mutta raporttia seuraa taas seuraavan kerran..

Viime tiistaina käytiin tutustumassa taipparikokeeseen ja tehtiin myös taipparitreeniä Valkiaisjärvellä. Ensiksi otettiin lämmittelyharjoituksena luoksetuloa ilman damia ja damin kanssa. Almalta nämä sujui ihan mallikkaasti, malttoi jopa odotella paikallaan, vaikka dami oli muutaman metrin päässä, ennen kuin kutsuin koiran luokse. Alma teki myös hakuruudun dameilla, jonka aiemmin oli käynyt tekemässä pari koirakkoa ennen meitä. Dameja taisi olla ruudussa 8 tai 9, Alma haki niistä kolme. Haku oli ihan mukavan näköistä, mutta palautuksien kanssa on edelleen tekemistä. Viimeistä damia hakiessaan neiti arpoi ruudussa aika pitkään, että kehtaako tuoda mulle sitä. Lopulta sitten toi damin, joten päätin, että en lähetä enää arpomisen jälkeen hakuun. Kuitenkaan yhtään damia ei vaihdettu tällä kertaa , mikä muina kertoina on ollu tavallista. Tämä johtunee ehkä siitä, ettei Alma nähnyt, kun ruutua täytettiin. Lopuksi halukkaat sai kantaa varista, mutta meidän neitihän ei semmosta roskalintua suuhunsa ota. Se kyllä kiinnostaa kovasti silloin, kun sitä nakataan, mutta kun se makaa velttona maassa, niin ei kiitos! Luulen, että Alma kyllä ottaisi variksen suuhun, jos sitä näytettäisiin sille useammin ja kun se kerran kantaisi sitä kunnolla, niin seuraava kerta olisi jo paljon helpompi.

Itsenäisestikin ollaan treenattu noutohommia jonkun verran, muutama hakuruutu on tehty ja myös perusharjoituksia damilla. Kesän aikana on tarkoituksena touhuilla paljon noutohommia ja saada Almalle malttia damien kanssa työskentelyyn, sekä tietenkin käydä paljon uiskentelemassa Ja pitäis kait tottistakin aina välillä ottaa, muutakin kuin luoksetuloa ja paikalla oloa, jotta ei tuo koira ihan hunningolle joudu Alla vielä muutama kuva tiistain taipparitreeneistä.

Lähdössä hakuruutuun

Palautus

Varikseen tutustumassa

siskotyttö Murre