NOU-treeniä 18.10.2009

Tiistaina oli taas yhteistreenit tolleriporukan kesken Linnanmaalla. Uusia tuttavuuksia oli mukana, kun pari tolleriherraa oli saapunut myös treenaamaan tyttöporukkaan. Mentiin suoraan metsikköön ja tehtiin laaja hakuruutu (n. 15-20 damia) maastoon, jossa ei nähnyt koiraa koko aikaa, kun se oli ruudussa. Almaa ennen ruudussa kävi muutama koira, mutta muiden hajut eivät näytä haittaavan tytön työskentelyä, mikä on hyvä. Alma oli tosi innoissaan niin kuin aina, kun se tietää, että pääsee hakemaan dameja. Ensimmäinen haku menikin hieman juoksenteluksi, dami kyllä löytyi nopeasti ruudun etuosasta, mutta palautus ei ollut suoraviivainen, vaan tytön piti juosta pieni kunniakierros damin kanssa. Lopulta dami palautui käteen asti. Useimmiten vaadin, että dami tulee käteen, eikä jää maahan jalkojen juureen. Tällä hetkellä dami tippuu useimmiten jalkojeni juureen ennen kuin saan sen käteeni. En tiedä, onko tämä paras tapa meidän palautusharjoittelun kannalta, mutta tuntuu, etten muuten saa ikinä palautuksia käteen asti, joten näin toimitaan ainakin tällä hetkellä..

Haetutin ruudusta yhteensä n. 6-7 damia, loput palautuivatkin ihan kivasti joko suoraan käteen tai pudotuks(i)en kautta. Viimeinen Alman hakema dami oli siipidami, joihin Alma ei ole aiemmin koskenut. Joten kun siipidami palautui ruudusta, siihen oli hyvä lopettaa. Kun kaikki koirat olivat käyneet ruudussa, siirryttiin nurmikentälle tutustumaan jänikseen. Almasta jänis oli aivan ihana, sitä olisi tehnyt mieli etenkin ravistella. Kunnon kanto-otetta jäniksestä ei nähty, mutta erittäin kiinnostava se on. Lopuksi otettiin noutoa jäisellä variksella. Härnäilin Almaa variksella aluksi, jotta tyttö kiinnostuisi linnusta. Kun kiinnostus oli herännyt, jätin tytön istumaan paikalleen ja vein linnun jonkun matkan päähän. Laitoin tytön noutamaan linnun pari kertaa, lintu nousi ihan mukavasti kantoon, mutta varis ei palautunut käteen asti. Alma tiputti linnun muutaman metrin päähän minusta ja jäi haistelemaan/nyhtämään lintua. Lopuksi tein niin, että kun tyttö oli ottanut linnun suuhun, kutsuin sen luokse ja lähdin samalla itse liikkumaan taaksepäin kasvot kuitenkin koiraan päin. Palautus oli tällä tavoin parempi, mutta en vieläkään saanut lintua käteen asti. Edelleen tarvitaan siis treeniä riistojen kanssa ja vähän tai oikeastaan paljon muussakin.

Viikonloppuna tein metsälenkin yhteydessä 10 damin  hakuruudun Almalle, mutta työskenteleminen ei neitiä sillä kertaa kiinnostanut. Alma haki neljä damia ruudusta ja lopetin siihen, kun tyttöä ei kiinnostanut palauttaa damia minulle, vaan se jäi pureskelemaan sitä. Jokaisen damin kohdalla oli ongelmia palauttamisen suhteen, mutta tuo viimeisen damin pureskeleminen oli liikaa, joten treenit loppui lyhyeen. :/ Laitoin Alman kiinni puuhun ja kävin hakemassa loput damit ruudusta. Toisaalta hyvää harjoituksessa oli se, että tyttö näki, ettei pääse hakemaan loppuja dameja ruudusta, kun ei palauta kunnolla.

Treeniä, treeniä 06.10.2009

Kävin Alman kanssa viime viikonloppuna treenailemassa dameilla ja mukana oli myös puoliksi jäässä oleva (teipattu) varis. Treenattiin tuossa lähimetsässä, kun en jaksanut kauemmas lähteä ajelemaan. Vein ensin muutaman damin metsään ja lähetin Alman hakemaan ne. Tarkoituksena ei ollut varsinaisesti treenata mitään sen kummempaa, vaan laittaa se hakemaan pari damia ja palauttamaan ne käteen asti. Tämä toimi hyvänä lämmittelynä varikselle.

Sitten otin variksen käsittelyyn. Kuumutin tyttöä aika reippaasti heittelemällä varista useamman kerran muutaman metrin päähän itsestäni. Ensimmäisillä heitoilla varis ei vielä kiinnostanut niin paljon, että tyttö olisi ottanut sen suuhun. Mutta aikani heiteltyäni lintua, Alma lopulta otti linnun kunnon kanto-otteella suuhun! Aiemmin varista on kannettu vain siivestä. Sen jälkeen vein linnun vielä kauemmas metsään ja lähetin tytön hakemaan lintua. Alma toi linnun lähietäisyydelle, mutta ei palauttanut käteen asti. Mutta edistystä tuokin, että kantoi lintua kunnolla.

Lopuksi otin vielä muutaman pitemmän noudon dameilla. Treeni meni tosi mukavasti palautusten osalta, koska kaikki damit palautuivat käteen, joko suoraan tai yhden pudotuksen kautta. Tuo pudotteleminen pitää vielä saada pois palautuksista, mutta huimasti ollaan edistytty ainakin viime vuoden kesään verrattuna. Varista tyttö tahtoo vähän repiä, eikä palauta sitä vielä käteen, joten niiden kanssa saa tehdä vielä paljon töitä.

Tänään käytiin treenailemassa Jodin, Pinjan ja Tildan kanssa. Palautusten osalta treenit eivät sujuneet niin hyvin kuin viikonloppuna. Ajoittain havaittavissa oli meidän vanha ongelma eli dami kyllä haettiin reippaasti, mutta tyttö jäi muutaman metrin päähän järsimään damia, eikä tuonut sitä käteen. Hakuruudussa palautukset oli jo parempia, mutta vieraan damin kanssa ilmeni edelleen samaa ongelmaa. Lisäksi näytillä oli jäinen varis, joka oli ihan tuttu. Almaa ei tarvinnut kuumuttaa ollenkaan, vaan lintu otettiin heti kantoon.

Laiha jahtiviikonloppu 21.09.2009

Viikonloppu meni taas Kainuussa, mentiin perjantaina suoraan mökille. Lauantaiaamuna käytiin pari tuntia kävelemässä metsässä, mutta mitään ei saatu, ei edes näköhavaintoja. Alma ei ollut niin innokkaana kuin viime viikonloppuna, en tiiä mikä tytöllä oli..vissiin vaan huono päivä. Mutta kun tultiin mökille takaisin, niin ainakaan väsymyksen merkkejä ei ollut havaittavissa, vaan rallia vedettiin entiseen malliin mökin pihassa. Päivällä oli sitten muita hommia ja illasta ajeltiin kaupunkiin, joten metsässä ei enää käyty. Sunnuntaina Kimmo kävi kattelemassa jäniksiä, joten Almalla oli lepopäivä. Eipä sieltäkään reissulta mitään saatu, joten laihaksi jäi tämän viikonlopun tulos. Viime viikonlopun teeri ja näköhavainto ukkometsosta taisikin olla vain moukan tuuria..

Metsästyskausi avattu! 14.09.2009

Viikonloppuna oltiin mökillä tositoimissa kanalintujahdissa. Sorsametälle (avaukseen) ei tänä syksynä keritty isännän lopputyö-kiireiden vuoksi, joten siksi hieman myöhässä tämä kauden avaus. Lähdettiin mökille vasta lauantaina, joten ei päästy heti aamusta mettään, vaan mentiin puolen päivän maissa katselemaan näkyykö lintuja ylipäätään. Alma oli todella innoissaan, kun hoksasi huomioliivin päälle saatuaan ja isännän ottaessa aseen mukaan, että mihin ollaan menossa.

Heti kun päästiin metsään, neiti aloitti haun. Vähän aikaa käveltyämme Alma irtosikin hieman kauemmas ja haku muuttui todella vauhdikkaaksi. Kauan ei tarvinnut odotella, kun todella isokokoinen ukkometso  nousi siivilleen. Lintu oli valitettavasti liian kaukana sekä ampujan ja linnun välissä oli liikaa puita, että olisi kannattanut ampua. Metso oli kyllä todella vaikuttava näky kokonsa vuoksi. Menetettyä tilaisuutta ei jääty surkuttelemaan pitkäksi aikaa vaan lähdimme nousemaan vaaran päälle katselemaan, näkyisikö siellä lintuja. Vaaran päällä meistä katsottuna vasemmalta puolelta lähti lentoon teeri. Ei tarvittu kuin yksi laukaus ja lintu tipahti maahan. Alma ei nähnyt, mihin lintu tipahti, joten laitettiin koira etsimään lintua. Alma oli kuitenkin niin täpinöissään laukauksesta, että lintu ei löytynyt omin neuvoin, vaan koira tarvitsi apuja. Saalis oli todella kuumaa tavaraa,  joten sitä ei Alman mielestä kannattanut alkaa tuomaan isännälle. Tilanne oli liian kuumottava Almalle, joten lintu ei palautunut. Nouto pitää saada ensin kuntoon kylmällä riistalla ennen kuin siirrytään lämpimään.

Sunnuntaina reissuja tehtiin kaksi, mutta saalista ei saatu. Näköhavainto saatiin pyystä, mutta paikka oli melko tiheä pajukko, jossa ampuminen oli melko mahdotonta. Viikonloppu oli kaikin puolin mukava, metsässä oli kiva samoilla ja ilmatkin suosi, välillä oli jopa liian lämmintä. Ainut ikävä asia oli hirvikärpäset, joita oli todella paljon ja, joita löytyi vielä niskasta saunankin jälkeen.

Nou/Nome-treenit ja tokotusta 06.09.2009

Siinäpä meidän viikonlopun ohjelma. Eli lauantaina käytiin treenaamassa pienen porukan kanssa Valkiaisjärvellä. Aluksi tehtiin laaja hakuruutu, jossa oli parisenkymmentä damia. Me ei Alman kanssa aikasemmin ollakaan otettu noin laajaa hakuruutua ja tyttö olikin hieman ihmeissään, kun dameja löytyi lähetyspaikasta katsoen todella kaukaa. Mukavasti haku näytti sujuvan, mutta irtautumista ruudun takaosaan saadaan harjoitella paljon. Kun kaikki koirat olivat vierailleet ruudussa pari kertaa jokainen, lähdettiin etsimään loppuja dameja koirien avustuksella. Damit eivät löytyneetkään kaikki ihan helposti ja ihan heti, mutta loppujen lopuksi kaikki saatiin talteen sinnikkäiden koirien ansiosta.

Sen jälkeen siirryttiin järven rantaan, jossa Alma sai noutaakseen “mini-lokin” (olisikohan ollut jonkin sortin tiira).  Tein Alman kanssa kaksi noutoa. Innokkaasti tytsy lähti noutoon kummallakin kerralla, mutta palautus jäi vajaaksi rantaveteen. Muiden tehdessä harjoituksia rannassa Alma kävi kuumana, kun ei päässyt itse noutamaan. Otin malttiharjoitusta tämän ajan Alman kanssa ja vein tytön hieman kauemmas, jossa otin seuraamista, perusasentoa ja paikallaan oloa. Tämä näytti tepsivän ja tyttö rauhoittui selvästi, hyvää malttitreeniä siis samalla. Lopuksi tutusteltiin vielä varikseen ja siinä vaiheessa olin ihan varma, että Alma ei todellakaan ole kiinnostunut linnusta, kun oltiin treenailtu jo parisen tuntia ja väsymyksen merkkejä oli havaittavissa. Vastoin arvelujani tyttö olikin erittäin kiinnostunut ja ei tarvinnut kuin pikkusen kuumuttaa koiraa heiluttelemalla ja heittämällä muutaman kerran varista, niin Alma kantoi lintua muutaman metrin =) Otteessa ei kuitenkaan ollut kehumista. :/ Aikaisemminkin varis on kyllä kiinnostanut, mutta kantoon asti se ei ole päässyt. Ehkä jotain toivoa vielä on, että neiti kantaa vaakkua vielä joku päivä kunnon otteella.. tai ainakin toivossa on hyvä elää.

Sunnuntaina Andy tuli vierailemaan ja otettiin tokoa liikuntahallin vieresssä olevalla ruohokentällä. Almalla oli ensin hirveä hinku päästä tervehtimään kaveriaan, mutta ei sitä päässyt tekemään, koska oli tarkoitus treenailla. Otettiin aika paljon ohituksia, ensin kauempaa ja sitten vähitellen lähentyen toisiamme. Otin myös Alman kanssa perusasentoa, paikalla oloa maassa ja istuen sekä pari kertaa luoksetuloa.

Alkusyksyn tunnelmia 02.09.2009

Taas on vierähtänyt joku aika viime päivityksestä.. mutta kertaillaan tässä nyt sitten koko kesän ajan kuulumiset kerralla. Viimeksi kirjoittelin silmätulehduksista, joita Almalla oli ollut pitkin kevättä. Käytiin kontrollikäynnillä tarkistuttamassa silmät kesäkuun alussa ja rakkuloita oli jonkun verran vielä silmissä, mutta tulehdusta ei enää ollut havaittavissa, joten siitä vaivasta päästiin. Onneksi!! Juoksut Almalla alkoi vasta kesäkuun puolella ja loppuivat juhannuksen tienoilla. Nyt on sitte kärsitty taas valeraskausoireista jälleen kerran :/ Neiti on hivenen höppänä hormonien hyrrätessä; viihtyy suurimman osan valveillaoloajasta sängyn alla (“tekemässä pesää” tai “imettämässä”), nukkuu paljon, on TOSI laiska lenkkeilijä sekä vinkuu ja vonkuu suunnilleen joka asiaa, varsinkin ruokaa. Voi olla, että Alma viedään kohdun poistoon sopivan ajankohdan tullessa viimeistään ensi keväänä, koska valeraskaudet rasittaa ja stressaa koiraa ja, kun suvunjatkamisaikeita ei ole.

Kesä ollaan vietetty pääasiassa rennosti mökkeillen ja ihan vaan lenkkeillen. Muutaman kerran ollaan tehty hakuruutu dameilla, harjoiteltu markkeerauksia (onkohan ne niitä?) ja otettu tuossa läheisellä kentällä pitoharjoituksia. Almalla on tullut palautuksiin pientä edistystä; dami tulee käteen silloin tällöin hakuruudustakin, vaikka on kiire hakemaan jo seuraavaa damia, mutta useimmiten dami kuitenkin “sylkäistään” jalkoihin, jolloin se jää lähietäisyydelle. Eli edelleen pitää jatkaa sisäharjoituksia, että palautukset tulee 100% käteen.. Milloinkahan semmonen päivä nähdään..? Alma on myös rauhoittunut huomattavasti, kun ollaan damien kanssa tekemisissä. Vielä ne saavat tytön kuumumaan, mutta nyt sentään kuunnellaan myös ohjaajaa, eikä dami ole ainut asia, minkä se näkee tai mihin se keskittyy.  Uimassa on myös käyty ahkerasti etenkin mökillä, kun on ollut niin lämmin kesä.

Ennen turkin ravistelua tyttö näyttää aika luikulta uintireissun jälkeen

Keppiä hakemassa

Metälle Alma eikä isäntä ole vielä tälle syksylle ehtineet isännän koulukiireiden vuoksi, joten sorsametälle ei tänä vuonna todennäköisesti ehditä. Kanalintuja on kuitenkin tarkoitus käydä metsästelemässä, kunhan niiden metsästysaika alkaa. Näyttelyitä ei ole suunnitelmissa enää tälle vuodelle. Tamminäyttely jää meidän ainoaksi näyttelyksi tälle vuodelle. Näyttelyissä ei ole oikein mielekästä käydä, kun koira ei selvästikään nauti hommasta. Tuloksetkin jää laihaksi, kun koira vaan peruuttelee tuomarin lähestyessä, eikä anna edes koskea itseensä :/ Tuntuu, että rahat menee hukkaan suht korkeisiin maksuihin ja itsekin vaan jännittää koiran arkaa käyttäytymistä.

2-vee synttäreitä juhlittiin maksalaatikkonakkikakulla 22.8.2009

Näin se hakuruutu tyhjenee

Mutta raporttia seuraa taas seuraavan kerran..

Kesää odotellessa! 28.05.2009

Taas on jäänyt kirjoittelut vähemmälle, mutta otetaan nyt vahinko takaisin. Ensiksi hieman Alman silmien tilanteesta eli melko lailla koko kevät on painiskeltu silmätulehdusten kanssa :/ Tai oikeastaan vilkkuluomissa olevien rakkuloiden kanssa, jotka sen tulehduksen aiheuttaa. Ensimmäinen kerta tais olla helmikuussa, kun käytiin vaivan takia eläinlääkärissä. Silloin ei saatu oikeita silmätippoja, joten heti perään piti käydä uudelleen lääkärissä. Toisella kerralla tutkittiin silmät perusteellisesti ja saatiinkin oikeanlaisia tippoja, joten ajateltiin, että neiti paranee muutaman viikon päästä. Mutta ei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan, vaan nyt on neljästi käyty saman vaivan takia lääkärillä ja alkaa pikku hiljaa tuntumaan, että tuo alkaa olemaan ikuinen vaiva.. Onneksi silmätulehdus ei kuitenkaan ole tarttuvaa laatua, joten nyt kun juoksutkaan eivät ole vielä alkaneet, niin pystyy tapailemaan koirakavereita. Pidetään kuitenkin sormet ja varpaat ristissä, että nyt rakkulat häviäisivät ja tulehduksia ei enää tulisi.

Viime tiistaina käytiin tutustumassa taipparikokeeseen ja tehtiin myös taipparitreeniä Valkiaisjärvellä. Ensiksi otettiin lämmittelyharjoituksena luoksetuloa ilman damia ja damin kanssa. Almalta nämä sujui ihan mallikkaasti, malttoi jopa odotella paikallaan, vaikka dami oli muutaman metrin päässä, ennen kuin kutsuin koiran luokse. Alma teki myös hakuruudun dameilla, jonka aiemmin oli käynyt tekemässä pari koirakkoa ennen meitä. Dameja taisi olla ruudussa 8 tai 9, Alma haki niistä kolme. Haku oli ihan mukavan näköistä, mutta palautuksien kanssa on edelleen tekemistä. Viimeistä damia hakiessaan neiti arpoi ruudussa aika pitkään, että kehtaako tuoda mulle sitä. Lopulta sitten toi damin, joten päätin, että en lähetä enää arpomisen jälkeen hakuun. Kuitenkaan yhtään damia ei vaihdettu tällä kertaa , mikä muina kertoina on ollu tavallista. Tämä johtunee ehkä siitä, ettei Alma nähnyt, kun ruutua täytettiin. Lopuksi halukkaat sai kantaa varista, mutta meidän neitihän ei semmosta roskalintua suuhunsa ota. Se kyllä kiinnostaa kovasti silloin, kun sitä nakataan, mutta kun se makaa velttona maassa, niin ei kiitos! Luulen, että Alma kyllä ottaisi variksen suuhun, jos sitä näytettäisiin sille useammin ja kun se kerran kantaisi sitä kunnolla, niin seuraava kerta olisi jo paljon helpompi.

Itsenäisestikin ollaan treenattu noutohommia jonkun verran, muutama hakuruutu on tehty ja myös perusharjoituksia damilla. Kesän aikana on tarkoituksena touhuilla paljon noutohommia ja saada Almalle malttia damien kanssa työskentelyyn, sekä tietenkin käydä paljon uiskentelemassa Ja pitäis kait tottistakin aina välillä ottaa, muutakin kuin luoksetuloa ja paikalla oloa, jotta ei tuo koira ihan hunningolle joudu Alla vielä muutama kuva tiistain taipparitreeneistä.

Lähdössä hakuruutuun

Palautus

Varikseen tutustumassa

siskotyttö Murre

Ilmoitusasiaa 22.04.2009

Elikkäs Kennelliitosta tuli (aikoja sitten) viralliset tulokset lonkka- ja kyynärkuvauksista. Almalla on siis A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. Terveen paperit on saatu, joten jatkossa voidaan huoletta harrastella kaikenlaista. Tiedot on päivitetty myös kotisivuille ja sieltä löytyy myös silmäpeilauksen tulokset. Tytölle meinaa taas tulla silmätulehdusta ilmeisesti katupölystä johtuen, mutta toivottavasti pieni rähmäily menisi ohi silmien huuhtelulla. Juoksuja odotellaan alkavaksi lähiaikoina, jos aikataulu pitää kutinsa niin ne alkaa vapun tienoilla. Selviä merkkejä juoksun tulosta on ollut jo muutaman viikon ajan eli merkkailua ja jalan nostoa pissatessa (???). Kesää ja kärpäsiä odotellessa!

Onpas taas aikaa kulunut.. 29.03.2009

nimittäin viime kerran päivityksistä. Viimeksi kirjoittelin Alman silmätulehduksesta. Noh, eihän se sillä yhdellä kuurilla sitten mennykään ohi, niin kuin luultiin. Tarvittiin toinen kahden viikon kuuri, jotta tulehdus parani kokonaan. Ekan kuurin jälkeen silmät oli vähän aikaa paremmat, mutta muutaman päivän jälkeen eka kuurin lopettamisesta tulehdus uusiutui. Mutta nyt näyttää, ettei tulehdusta enää ole, eikä toivottavasti ihan heti uusikkaan.

Mitäs me ollaan sitten hommailtu viime aikoina.. Ollaan käyty edelleen hiihtelemässä jäällä sekä koiraladulla, useimmiten vielä hienossa säässä Damien kanssa touhuaminen on jäänyt aika vähälle viime aikoina, mutta ainakin yksi hakuruutu on käyty tekemässä. Ihan hienosti tytsy damit löysi, vaikka hanki vaikeuttikin kulkua ja etäisyyksiä oli hankalampi arvioida (ekassa ruudussa pyöri hyvinkin lähellä lähetyspaikkaa, eikä kauimmaiset tahtoneet löytyä). Hakuruudusta damit ei palaudu käteen, vaan ohjaajan lähelle, mutta käteen palauttaminen on ollut ulkona muutenkin hankala pala meille (kyllä se sisällä osaa ) Positiivista on kuitenkin, että koiran työskentelyssä huomaa edistymistä näinkin vähällä treenaamisella.

Käytiin alkukuusta peilauttamassa Alman silmät sekä kuvauttamassa lonkat ja kyynärät. Silmät oli terveet, paitsi oikeasta silmästä alapuolelta puuttuu kyynelaukko. Lonkat ja kyynärät näytti myös terveiltä ja eläinlääkäri arvioi, että lonkat ois A:t tai B:t. Ihan hyvillä mielin odotellaan virallista lausuntoa kennelliitosta.

Tässäpä oli juttua tälle illalle, seuraavalla kerralla sitten lisää

Silmätulehdusta ja muita kuulumisia 15.02.2009

Niin kuin otsikosta näkyy, Alma on ollut vähän kipeänä. Viikko sitten sunnuntaina huomasin, että oikea silmä oli alkanut rähmimään. Kun alkuviikosta sitten saimme ajan eläinlääkärille, niin tulehdus oli siirtynyt myös toiseen silmään. Silmätipat auttoivat onneksi melkein heti, mutta harmillista on, että koirakavereiden kanssa ei voinut lähteä lenkille tartuntavaaran vuoksi. Niinpä meiltä jäi eilinen tollerilenkkikin väliin, jonne olisi kyllä tehnyt mieli mennä tapaamaan muita punaturkkeja. Kuulimme, että Alman siskokin olisi ollut siellä, joka olisi ollut kiva tavata. Jospa me ensi viikolla sitten pääsemme mukaan

Tänään käytiin metsälenkillä, kun pakkasta oli sen verran, ettei hiihtämään kehdannut lähteä. Viime aikoina ollaan käytykin hiihtämässä ja metsälenkeillä Andyn kanssa ahkerasti. Sisätiloissa ollaan otettu damin kanssa pieniä juttuja, jotta damin kanssa touhuaminen ei olisi niin kuumottava juttu. Ollaan siis “leikitty” damin piilottamista ja myös laitettu dami koiran ja ohjaajan väliin ja siitä kutsuttu koira luokse palauttamaan dami. Pientä edistystä on ajoittain havaittavissa, mutta edelleen dami on kovin ihana esine, jota ei Alman mielestä useimmiten kannata palauttaa, ainakaan kovin suoraan. Positiivista on, että silloin, kun dami palautuu, niin se palautuu käteen saakka (tai oikeastaan syliin, kun ollaan vältetty olemasta käsi ojossa ottamaan damia ns. pois), kunhan vain ohjaaja on tarpeeksi nopea ottamaan sen kiinni

Viimeksi kirjoittelin, että ollaan menossa käymään koirapuistossa Demin kanssa. Siitä reissusta sen verran, että oli kyllä kiva käydä puistoilemassa. Mukana oli myös Venla-tolleri ja olipa eräs urospuolinen tolleri (Romeo?) tullut katselemaan myös meidän kauniita tyttöjä. Alma oli aluksi aika ihmeissään, kun paikalla oli aika paljon koiria, eikä me olla muutamaa kertaa lukuun ottamatta käyty koirapuistossa. Alkujännityksen  jälkeen neiti kuitenkin uskaltautui katselemaan jo kauemmaksikin, mutta suurimman osan ajasta keppien pureskeleminen taisi olla mieluisampaa kuin leikkiminen muiden koirien kanssa.

Alla vielä kuvia tämän päivän lenkiltä